Lumeton joulukuu 2006 ja ensimmäinen pvä oman hevosen kanssa.
Voi että, niin ne vuodet kuluvat, hevonen joku tuli minulle vasta 6 vuotiaana täyttää tänään täydet 14 vuotta. Välillä on vaikeaa uskoa, että herra alkaa olemaan jo "vanha" tai no ehkä pitäisi sonoa mielummin "aikuisessa iässä", joka ei kyllä vieläkäääään näy käytöksesssä. Vasta edellisenä talvena joku ratsutäti luuli sitä maneesissa nelivuotiaaksi hollantilaiseksi ja saimme mm kommentiksi "Kyllä se vielä tuon laukan oppii, kun kasvaa ja kehittyy, noilla varsoilla on aina silloin tällöin tuota nelitahtisuutta ja temppuilua välillä" Oli siinä kyllä naurussa pitelemistä, mutta otin tämän kyllä täysin kohteliaisuutena.. :D
No tässä ajattelin tämän "merkki päivän" kunniaksi laittaa teille kuvia
meidän menneisyydestä, joita ei ole varmaan hirveästi blogissa näkynyt..
:)
Kesäkuu 2007 ja Ensimmäisiä" tyylillisesti parhaita" hyppyjäni Alin kanssa :)
Käsäkuu 2007 ja nautiskelua uiskentelua anttilan lammikossa.
Joulukuu 2007 ja paluu Helsinkiin.
Elokuu 2008 ja ensimmäiset ulkokilpailumme alkoi lupaavasti
Mutta sujui loppua kohden :D
Talviloma 2008 ja paluu Kouvolaan :)
Talvi 2008 ja ongelmia selkäni kanssa alettiin korjata.
Talvi 2008 ja muutto takaisin Helsinkiin.
Kesä 2009 Kavaletteja, innareita ja paljon tekniikka harjoituksia kouvolassa :)
Heinäkuu 2010 ja tyyli parantuu :)
Yksi lempi kuvistani, muistan nämä treenin aina, sillä olin niin tyytyväinen itseeni ja hevoseen!
Olen päättänyt kirjoittaa nyt hieman ihmisiä paljon puhuttaneesta Alin kielestä ja sen saamasta negatiivisesta huomiosta. Ensinäkin monet ovat tulleet minulle anonyymisti, kommentoimaan mitä mieltä ovat siitä, että Ali saattaa roikottaa kieltään välillä ja omia tarinoitan siitä, mistä se saataa johtua. Olen kuullut jo päätelmät mm suun hermovaurioista, erittäin kovasta kädestäni ratsastaessa, siitä että hevonen pelleilee kun se ei ole tuntumalla yms.
Voin teille kertoa, että Ali on temppuillut kielellään jo varsasta saakka ja on heti "ravin uran" alussa roikottanut sitä ja heittänyt kuolaimen päälle. Voimme nyt yhdessä miettiä mistä se mahtaa johtua?
Hevoseni luonteesta voin kertoa teille sen verran, että se on hyvin arka uusia asioita kohtaan ja myös omapäinen. Aina uusien asioiden kanssa olen saanut lähteä puhtaalta pöydältä ja tehdä paljon työtä onnistumisien eteen, oli kyse sitten esin uusista erikoisesteitä, yksin maastoilemisesta tai vaikka uuteen traileriin menemisestä. Joka kerta kun hevonen jännittää, se alkaa roikottamaan kieltään.
Videossa: Ali jännitti katolta putoavaa lunta, jonka takia radiokin laitettiin huutamaan.
Olen saanut lukea myös monia neuvoja, joita täällä ja muualla ovat minulle ihmiet taas yllätys anonyymisti jakaneet. On ehdotettu mm kielen sitomista, kieliraudan käyttämistä, lusikkakuolaimen kokeilemista, valmentajan hankkimista, lääkärillä käymistä ja blaa blaa blaa. Voin kertoa teille, että en tule ikinä sitomaan hevoseni kieltä! Te jotka niin haluatte omillenne tehdä, niin se on minulle aivan fine, omani ei vaan sellaista antaisi laittaa eikä se mielestäni myöskään sellaista tarvitse. Toiseksi olen kokeillut kielirautaa, mutta Ali ei pystynyt rentoutumaan sen kanssa ollenkaan ja se tuntui heti ratsastaessa hevosen jännittyneisyydellä ja yhteistyöhalun puutteella. Kolmanneksi olen käyttänyt myös lusikkakuolainta kuuri luontoisesti ja se on toimittanut tehtäväänsä mainiosti. Ali ei heitä kieltä kuolaimen päälle ja on herkkä ratsasta, mutta kykenee silti rentoutumaan. En kuitenkaan näe tätä ratkaisuna, sillä haluan käyttää suussa sellaista kuolainta, joka on sallittu myös koulukisoissa. Neljänneksi olen myös käynyt koko ajan epäsäännöllisen säännöllisesti eri valmentajien opeissa. Kaikki jotka Alilla ovat ratsastaneet tietävät, että se saattaa joskus painaa ohjalle, kun se tasapainota itseään ja varsinkin sille vaikeissa harjoituksissa. Alia ratsastetaan erittäin paljon istunnalla, mutta myös avustetaan kedellä kun se sitä tarvitsee, eikä kielen roikottamisella ole todettu mitään yhteyttä tähän asiaan. Myös eläinlääkäri on tutkinut Alin suun, eikä ole todennut siellä mitään poikkevaa.
Joku myös kirjoitti "jos hevosella ei pysy kieli suussa, se on kouluradoilla todella iso miinus!".
ja kas kummaa, kun hevonen rentoutui, kielikin hävisi...
Ihan oikeasti ja rehellisesti sanottuna; minua ei kiinnosta. Pitäisikö minun tästä syystä sitten jättää hevonen talliin? Lopetta ratsastaminen? Vai vielä hauskin kuulemani lause; lopettaa koko hevonen!
Vaikka tämä on Alin tapa, joka pistää montaa ihmistä silmään, ei se ole häirinnyt minua yli 7 vuoteen. En myöskään usko, että se tulee minua jatkossakan häiritsemän, joten pyydän että turhat kommentoinnit tästä kielestä lopetetaan, tai minä poistan ne itse. (Tätä postausta lukuun ottamaatta)
Oltiin tänään taas vuokraamassa maneesia, matka sinne ja takaisin sujui taas kuin autopilotilla konsanaan. Heti alkuun haluan laittaa video pätkän Alista ja minusta, teemme tässä siirtymisiä laukasta raviin ja ravista laukkaan. Videon alussa nähtävää "pukkia" en halunnut editoida pois, sillä tässä oli taas hauska huomata, miten rauhallisinkin hevonen saattaa välillä hötkähdellä. Olin nimittäin vaihtamassa raipan puolta kesken ravin, en ajatellut tämän olevan mitenkään ihmeellinen juttu, mutta Ali otti siitä sitten vähän itseensä.. ;) Noh onneksi tämä olikin AINOA asia josta otettiin hernettä nenään, hevonen oli nimittäin koko tunnun aivan super!! Kuolaimina käytin tällä kertaa Apple Mounthin kolmipalaa, joka sopi Alille ihan hyvin ja näin talvisinhan se on aika kätevä, kun kuolaimia ei tarvitse lämitellä.
Pohkeenväistön harjoittelua.
Ratsastin myös Liinalla, tänään neidillä oli taas vauhdikas ja jännittävä päivä. Eniten tuntuu tyttö stressaavan siitä, kun se ei vielä ymärrä mitä siltä pyydetään. On hän niiiin kiltti ja kuuliainen luonteeltaan, että haluaisi koko ajan miellyttää ratsastajaa! Harjoittelimme ihan pysähdyksiä, siirtymisiä ja laukan nostoja, jotka olivat hänelle hankalia. Hän kun on lähinnä mennyt maastossa vain eteenpäin, joten tälainen harjoittelu on vielä aika uutta. :)
Liina tuntuu toimivan Marien kanssa todella hyvin, vaikka molemmilla on vielä paljon opittavaa. Heidän tilanne muistuttaa vahvasti sitä mikä minulla ja Alilla oli, kun ratsastelin sillä ensimmäistä kertaa.
Olen myös jo katsellut koulukilpailuita, minulle ja Alille. Lähinnä tuota K.N Specialia, sällä se on minulla ja hevosella vielä muistissa.. ;)
Olen jo pitkään miettinyt kunnollisia treenaus mahdollisuuksia ja sitä, että mikä kaikista vaihtoehdoista olisi paras. Hevoset voisi pakata traileriin ja tavarat autoon ja karauttaa jonnekkin maneesille. Itselleni tulee kuitenkin tällaisesta aika kova stressi "Unohtuiko jotain?!" "Mitä jos hevoset eivät menisikään traileriin?!" "Mitä jos eksymme?!" Kartoitinkin siis mahdollisuuksia mahdollisimman läheltä ja sellainenhan löytyi vain yhdellä puhelin soitolla. Saimme sovittua, että maneesia voimme vuokrata aamuisin, silloin kun siellä ei ole tallin omia ratsukoita ja tämähän sopi meille mainiosti!
Matkaa kertyy meidän kotipihaltamme 4km verran pääteitä pitkin ja sitä saisi vielä varmasti lyhennettyä huomattavasti, kun jaksaisi tarkistaa vielä pari oikopolkua. Tämän matkan taitamme siis ratsain ja aikaa siihen kului hevosten kanssa kävellen 40minuuttia. Huoletonta ja stressitöntä, kun kuljimme aamuvarhain, eikä liikkeellä ollut kuin muutama auto meidän lisäksi.
Maneesille päästyämme minä ratsastin ensin Liinalla ja Marie Alilla. Liina oli hyvin hyvin vauhdikas, mikä johtuu varmasti monesta erilaisesta tekijästä. Liina ei ilmeisesti ole koskaan aikaisemmin ollut maneesissa ja tämän huomioon ottaen kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Liina ei myöskään vielä hallitse muuta kuin eteenpäin menemisen kaikissa askellajeissa ja sille itsensä kantaminen on vielä aivan vieras juttu. :)
Liinan kanssa harjoiteltiin siis siirtymisiä, käynnistä raviin, ravista käyntiin ja tietenkin myös laukkaan. Näitä toistoja tehtiin isolla pääty ympyrällä, jotta hevonen pysyisi hallinnassa.Minun jälkeen Marie pääsi kyytiin ja kaikki meni todella hyvin. Marien pitää muistaa nojata enemmän taakse, mutta ratsastus määrään nähden hän on kyllä luonnon lahjakkuus :)
Liina ja Marie 11v
Minä ja Ali laukan nostossa
Alilla otinkin aika rauhallisesti, ihan vain ravia ja suunnan muutoksia alkuun. Annoin sen kulkea pitkässä muodossa, sillä kokoamisesta on aikaa. Laukkaa otimme kohtuudella, herra päästikin muutaman ilopukin ja olisi selvästi halunnut kulkea kovempaa kuin annoin! Lopuksi menimme vielä aivan vertailun vuoksi K.N Special radan, jotta näkisitte paljon takapakkia hevonen on ottanut tuon 9kk aikana. Uskon että tästä vielä kuitenkin hitaasti hyvä tulee ja meidät nähdään vielä kesällä kilpailu kentillä! ;)
Olen nyt tässä alkanut listailemaan itselleni tavoitteita ja saavutuksia, jotka haluan ehdottomasti tehdä tämän vuoden aikana. Itselläni on jotenkin ollut kaksitahoiset fiilikset, sillä toinen puolisko minusta hissuttelee ja käskee ottamaan rauhallisesti, kun taas toinen osa puskee minua eteenpäin ja haluaisi kurkottella aina tähtiin asti.
Hevoseni loukkaantuminen on ollut minulle henkisesti todella kova paikka, sillä se on aina ollut paras ystäväni ja meille tärkeä perheen jäsen. Ennen olin niin rempseä ja meneväinen, mutta nyt hieman hissuttelen ja haluaisin kääriä sen pumpuliin, jotta se ei satuttaisi itseään taas.
Ali on toisaalta tehnyt itsensä selväksi ja kertonut eleillään olevansa valmis töihin. Se nimittäin on nyt heittänyt ilopukkeja tarhaan mennessä ja joka kerta mastoon lenkille lähdettäessä se olisi valmis vain laukkaamaan kohti auringon laskua. Nyt olen ainakin puskenut itseäni henkisesti eteenpäin ja ottanut ensimmäiseksi askeleeksi tavoitteiden luomisen ja toiseksi niiden toteuttamisen. Viereiselle maneesitallille olemme jo soittaneet ja tarkoitus olisikin, että pääsisin käymään siellä toivottavasti kerran viikossa hevosta työstämässä.
1. Rakennamme kotitallillemme oman kentän.
Noh, tämähän ei vaadi muuta kuin hieman pientä suunnittelua, fyysistä raatamista ja RAHAA, RAHAA ja RAHAA!
Tämä video on kuvattu 9kk sitten, juuri ennen Alin loukkaantumista. Hevonen oli tuona päivänä oikea kenkku ratsastaa katolta putovien lumien takia, mutta lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä. :)
2. Suoritamme Alin kanssa alue koulukilpailuissa Helppo B;n radan yli 65%
Haastetta, todellista haastetta. Ensinäkin hevonen on käytännössä levännyt nyt reilu puolen vuoden ajan ja sitä kun ratsastettu kolmen kuukauden ajan. Laukan työstäminen taas samaan kuntoon saattaa olla haasteellista. Mutta toisaalta kokoamis aste helppo B;n luokassa ei nyt ole kuitenkaan mikään älyttömän vaikea, eihän? ;)
3. Starttaan Alin kanssa Helppo A;n seura koulukilpailu radan ja tuloksena hyväksytyn eli yli 50%.
Noh jos edellinen tavoite kuulosti jonkun korvaan helpolta niin ajattelin, että tehdään sitten vielä jotain vaikeampaa.. Tässä kaikkein haastavin osuus on ehkä minulla, nimittäin radan muistaminen! Jo lyhyen esteradan meneminen on minulle tuskaa juurikin sen muistamisen puolesta, niin entäs sitten joidenkin koulukiemuroiden.
4. Opeta Alille espanjalainen käynti.
Tämä ei nyt liity mitenkään ratsastukseen tai hevoseni eteenpäin viemiseen vaan meidän kahden keskeiseen suhteeseen. Tällaiset pienet "temput" lisäävät maastakäsin työskentelyä ja syventävät itseni ja hevoseni vuorovaikutuksellista suhdetta. Olen myös aloittanut tämän opettamisen jo vuosi sitten, mutta kaiken kiireen keskellä temppu jäi puoli tiehen ja se harmittaa minua suuresti.
Nyt Ali osaa jo nostaa jalkaa käskystä ja pitäisi liittää se vain eteenpäin liikkumiseen. Aika näyttää miten käy, mutta tämä tehtävä ei mielestäni ole mahdoton.
5. Luo suhde niin hyväksi, että voin ratsastaa turvallisesti varusteitta kaikki askellajit.
Tässä tosiaan kohta "varusteitta" tarkoittaa tietenkin ilman satula ja suitsia, sillä kypärästä en luovu mistään hinnasta! Ja osuus "turvallisesti" viittaa tietenkin siihen, että meno on hallittua ja tarkkaa. En nimittäin halua olla seuraavana iltalehden kannessa "Nainen tippui hevosen selästä ja murti kallonsa!"
