Joulukalenteri 2&3 luukku

Hevosen kouluttaminen

Laakso, alue 80cm

Yksi aihe, joka ärsyttää minua aivan suunnattomasti monessa lv:n omistajassa, on se lause jonka he päästävät vielä usein täysin väärässä seurassa: "Mä olen kouluttanut tän itse!" Mitä se hevosen kouluttaminen nyt oikeastaan sitten on? Siitä voi olla montaa mieltä, mutta omasta näkökulmastani ajateltuna "kuoluttaminen" on ainoastaan hyvää ratsastusta ja onnistuneiden harjoitusten toistoa.
Itse olen ratsastunut Alilla ensimmäistä kertaa, kun se osasi perus jutut; käynnin, ravin ja laukan. Siitä lähtien pikku hiljaa olemme vieneet toisiamme eteenpäin, kuin vuorovaikutuksen voimalla. Tällaista "sielujen siffoniaa" ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman mahtavia taustajoukkojamme; Valmentajia, ratsuttajia ja muita hyviä ratsastajia, jotka ovat neuvoneet minua hevoseni työstämisessa aivän suunnattomasti. Olen käynyt myös seuraamassa erilaisia klinikoita, mistä olen saanut lisä inspiraatiota uusien harjoituksien tekemiseen.

Vielä kaksi vuotta sitten, en olisi koskaan uskonut starttaavani hevoseni kanssa alueluokkia tai sen tekevän joku päivä laukan vaihtoja. Niin se vain sinnikkyys palkittiin ja nämäkin saavutukset tuli suoritettua edellisenä kesänä.

Saara Lampinen & Caixtus

Suurimpana innoittajana pidän ystävääni Saara Lampista, joka kilpailee täläkin hetkellä hevosensa kanssa kansallisella tasolla. Myös hänen isosiskonsa Sini auttoi minua Alin kanssa aivan suunnattomasti ja ilman sitä kovaa ratsastus kuria, olisin luovuttanut jo ajat sitten. Kouvolassa minua auttoi myös Merja "Mertsi" Merja Jormanainen-Ylijoki ja Helsinkiin muutettuamme meitä kävi neuvomassa ja auttamassa Nora Grönqvist. Olen saanut myös valmennuksia Kia Heroldilta (http://kiaherold.blogspot.fi/) ja Ali on käynyt myös Mikko Mäentaustalla entisen vuokraajansa kanssa. Haaveenani on päästä vielä joskus Pia Pantsun valmennettavaksi ja hakea Mikaela Soratieltä koulupuolen oppeja. Toive vielä elää, että pääsisin toteuttamaan nämä haaveeni Alin kanssa, mutta tulevaisuushan on vielä avoinna.

Mutta näin joulun alla ihmiset, kiittäkää mentoreitanne, sillä he ovat loppupeleissä kaiken sen osaamisen takana, joka teillä on takastussanne. :)

Joulukalenteri 1 luukku

Sopiva satula

Moni hevosen omistaja/hoitaja/vuokraaja kyselee netissä, kuinka voi tietää onko satula sopiva? Mistä tietää onko satulassa hyvät toppaukset? Entä rungon ja kaaren eheyden? Itse olen joutunut painimaan jatkuvien satula ongelmien kanssa ja saanut ammattilaisilta hyviä vinkkejä juuri näihin kysymyksiin ja ajattelin nyt jakaa niitä hieman eteenpäin. Alille on ollut vaikeaa löytää sopivaa satulaa, koska se on hieman takakorkea. Selkä ei ole siis varsinaisesti suora, mutta ei myöskään kaareva. Alilla on myös keskikorkea, mutta pitkä säkä ja se tarvitsee paljon liikkumatilaa lavoille.

Satulan tulee sopia hevoselle, kuin hyvin istuva jakkupuku naiselle.
Runko pitää kulkea tasaisesti hevosen selkää myöden, eikä minnekään saa jäädä ns tyhjiä siltoja. Jos sinulla ei ole tiedossa hevosen selän mallia, tai et luota omaan silmääsi, parhaimman suunnan löydät, kun sovitat kahta aivan eri runkoista satulaa; suoraa ja kaarevaa. Tästä huomaan jo hyvän eron, jos suorassa rungossa hevosen selän ja rungon väliin jää ns tyhjiä siltoja, täytyy sinun valita aavistuksen kaarevampi penkki. Jos taas kaarevarunkoinen satula jää ilmaan takaa, valitse suorempi runko.

Leveyden hakeminen voi välillä olla yhtä haastavaa, kuin oikean rungon löytäminen. Yksi hyvä ja nopea niksi on, kun istut satulassa pitäisi hevosen ja kaaren välistä pystyä liu'uttamaan sormet ylhäältä alas. Jos kaaren ja hevosen väliin menee taas koko kämmen, on satula turhan leveä. Kun sormesi taas ottavat jostain kohtaa kiinni, penkki on luultavasti taas liian kapea.

 Satulan toppaukset tulee olla pehmeät ja joustavat. Painettaessa ne antavat myöden, mutta irti päästäessä palautuvat takaisin muotoonsa. Vaikka satula olisikin hevoselle muuten sopiva, mutta liian täyteen (kovaksi) topattu satula voi yhtä lailla kipeyttää hevosen selän, kuin vanhat ja lässähtäneet toppaukset. Nykyisin satuloita saa myös cair ja memory paneeleilla, jotka vähentävät huollon tarvetta.


Muista myös, että laadukas ja huollettu merkkipankki on samalla sijoitus. Tinkaatko 200 euroa hinnasta, jotta saisit uuden ja merkittömän vai ostatko mielummin satulan, joka säilyttää paremmin arvonsa ja kestää käytössä helposti 20 vuotta?

Loppuun vielä muutama kuva hevoselleni sopimattomasta ja sopivasta satuloista.

Kieffer Wall Street exelent 17", tämä satula oli rungoltansa hieman liian kaareva ja myös samalla kaareltaan liian kapea.  Satulaa ei oltu myös huollettu asianmukaisesti, jonka takia sen siivet olivat kuluneet liikaa ikäisekseen, hinta laatu suhde ei siis ollut enää kohdallaan.

Otto Schumacher Dynamic SF 17", Tässä satulassa oli taas aivan liian jyrkät toppaus kulmat, jonka takia se ei löytänyt minkäänlaista paikkaa Alin selästä.

Otto Schumacher Dynamic SF ja toppaus kulmat

Bates Innova

Bates Innova 17,5", musta kaari. Tämä satula sopi Alille kaikista parhaiten. Se istui heti luonnollisesti oikealle paikalle eikä noussut mistään suunnasta. Sisällä oleva musta kaari (normal) oli juuri oikean levyinen. Hieman epäilytti Batesin pieni säkätila, mutta se riitti meille silti oikein hyvin. Kaupat teimme.