Olen jo pitkään miettinyt kunnollisia treenaus mahdollisuuksia ja sitä, että mikä kaikista vaihtoehdoista olisi paras. Hevoset voisi pakata traileriin ja tavarat autoon ja karauttaa jonnekkin maneesille. Itselleni tulee kuitenkin tällaisesta aika kova stressi "Unohtuiko jotain?!" "Mitä jos hevoset eivät menisikään traileriin?!" "Mitä jos eksymme?!" Kartoitinkin siis mahdollisuuksia mahdollisimman läheltä ja sellainenhan löytyi vain yhdellä puhelin soitolla. Saimme sovittua, että maneesia voimme vuokrata aamuisin, silloin kun siellä ei ole tallin omia ratsukoita ja tämähän sopi meille mainiosti!
Matkaa kertyy meidän kotipihaltamme 4km verran pääteitä pitkin ja sitä saisi vielä varmasti lyhennettyä huomattavasti, kun jaksaisi tarkistaa vielä pari oikopolkua. Tämän matkan taitamme siis ratsain ja aikaa siihen kului hevosten kanssa kävellen 40minuuttia. Huoletonta ja stressitöntä, kun kuljimme aamuvarhain, eikä liikkeellä ollut kuin muutama auto meidän lisäksi.
Maneesille päästyämme minä ratsastin ensin Liinalla ja Marie Alilla. Liina oli hyvin hyvin vauhdikas, mikä johtuu varmasti monesta erilaisesta tekijästä. Liina ei ilmeisesti ole koskaan aikaisemmin ollut maneesissa ja tämän huomioon ottaen kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Liina ei myöskään vielä hallitse muuta kuin eteenpäin menemisen kaikissa askellajeissa ja sille itsensä kantaminen on vielä aivan vieras juttu. :)
Liinan kanssa harjoiteltiin siis siirtymisiä, käynnistä raviin, ravista käyntiin ja tietenkin myös laukkaan. Näitä toistoja tehtiin isolla pääty ympyrällä, jotta hevonen pysyisi hallinnassa.Minun jälkeen Marie pääsi kyytiin ja kaikki meni todella hyvin. Marien pitää muistaa nojata enemmän taakse, mutta ratsastus määrään nähden hän on kyllä luonnon lahjakkuus :)
Liina ja Marie 11v
Minä ja Ali laukan nostossa
Alilla otinkin aika rauhallisesti, ihan vain ravia ja suunnan muutoksia alkuun. Annoin sen kulkea pitkässä muodossa, sillä kokoamisesta on aikaa. Laukkaa otimme kohtuudella, herra päästikin muutaman ilopukin ja olisi selvästi halunnut kulkea kovempaa kuin annoin! Lopuksi menimme vielä aivan vertailun vuoksi K.N Special radan, jotta näkisitte paljon takapakkia hevonen on ottanut tuon 9kk aikana. Uskon että tästä vielä kuitenkin hitaasti hyvä tulee ja meidät nähdään vielä kesällä kilpailu kentillä! ;)
Olen nyt tässä alkanut listailemaan itselleni tavoitteita ja saavutuksia, jotka haluan ehdottomasti tehdä tämän vuoden aikana. Itselläni on jotenkin ollut kaksitahoiset fiilikset, sillä toinen puolisko minusta hissuttelee ja käskee ottamaan rauhallisesti, kun taas toinen osa puskee minua eteenpäin ja haluaisi kurkottella aina tähtiin asti.
Hevoseni loukkaantuminen on ollut minulle henkisesti todella kova paikka, sillä se on aina ollut paras ystäväni ja meille tärkeä perheen jäsen. Ennen olin niin rempseä ja meneväinen, mutta nyt hieman hissuttelen ja haluaisin kääriä sen pumpuliin, jotta se ei satuttaisi itseään taas.
Ali on toisaalta tehnyt itsensä selväksi ja kertonut eleillään olevansa valmis töihin. Se nimittäin on nyt heittänyt ilopukkeja tarhaan mennessä ja joka kerta mastoon lenkille lähdettäessä se olisi valmis vain laukkaamaan kohti auringon laskua. Nyt olen ainakin puskenut itseäni henkisesti eteenpäin ja ottanut ensimmäiseksi askeleeksi tavoitteiden luomisen ja toiseksi niiden toteuttamisen. Viereiselle maneesitallille olemme jo soittaneet ja tarkoitus olisikin, että pääsisin käymään siellä toivottavasti kerran viikossa hevosta työstämässä.
1. Rakennamme kotitallillemme oman kentän.
Noh, tämähän ei vaadi muuta kuin hieman pientä suunnittelua, fyysistä raatamista ja RAHAA, RAHAA ja RAHAA!
Tämä video on kuvattu 9kk sitten, juuri ennen Alin loukkaantumista. Hevonen oli tuona päivänä oikea kenkku ratsastaa katolta putovien lumien takia, mutta lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä. :)
2. Suoritamme Alin kanssa alue koulukilpailuissa Helppo B;n radan yli 65%
Haastetta, todellista haastetta. Ensinäkin hevonen on käytännössä levännyt nyt reilu puolen vuoden ajan ja sitä kun ratsastettu kolmen kuukauden ajan. Laukan työstäminen taas samaan kuntoon saattaa olla haasteellista. Mutta toisaalta kokoamis aste helppo B;n luokassa ei nyt ole kuitenkaan mikään älyttömän vaikea, eihän? ;)
3. Starttaan Alin kanssa Helppo A;n seura koulukilpailu radan ja tuloksena hyväksytyn eli yli 50%.
Noh jos edellinen tavoite kuulosti jonkun korvaan helpolta niin ajattelin, että tehdään sitten vielä jotain vaikeampaa.. Tässä kaikkein haastavin osuus on ehkä minulla, nimittäin radan muistaminen! Jo lyhyen esteradan meneminen on minulle tuskaa juurikin sen muistamisen puolesta, niin entäs sitten joidenkin koulukiemuroiden.
4. Opeta Alille espanjalainen käynti.
Tämä ei nyt liity mitenkään ratsastukseen tai hevoseni eteenpäin viemiseen vaan meidän kahden keskeiseen suhteeseen. Tällaiset pienet "temput" lisäävät maastakäsin työskentelyä ja syventävät itseni ja hevoseni vuorovaikutuksellista suhdetta. Olen myös aloittanut tämän opettamisen jo vuosi sitten, mutta kaiken kiireen keskellä temppu jäi puoli tiehen ja se harmittaa minua suuresti.
Nyt Ali osaa jo nostaa jalkaa käskystä ja pitäisi liittää se vain eteenpäin liikkumiseen. Aika näyttää miten käy, mutta tämä tehtävä ei mielestäni ole mahdoton.
5. Luo suhde niin hyväksi, että voin ratsastaa turvallisesti varusteitta kaikki askellajit.
Tässä tosiaan kohta "varusteitta" tarkoittaa tietenkin ilman satula ja suitsia, sillä kypärästä en luovu mistään hinnasta! Ja osuus "turvallisesti" viittaa tietenkin siihen, että meno on hallittua ja tarkkaa. En nimittäin halua olla seuraavana iltalehden kannessa "Nainen tippui hevosen selästä ja murti kallonsa!"
Huh, vihdoin ovat joulun kiireet takana, lahjat ostettu ja avattu, kinkkukin paistettiin ja syötiin. Joulu ei tänä vuonna tuntunut kuitenkaan samalta, kuin aijemmin, sillä ulkona tarvomme edelleen syksyisten mutakelien keskellä. Onneksi äitini on kuitenkin oikea joulun hengetär ja hän saa sisätiloihin loihdittua aitoa joulun tunnelmaa, vai mitä te olette mieltä?
Nyt 21 ikävuoteen päästyäni joulussa ei todellakaan ole tärkeintä lahjat, vaan se paikalleen rauhoittuminen kaikkien läheisteni kanssa. Sain kuitenkin muutaman paketin ja alhaalla kuvaa yhdestä erittäin hyödyllisestä, nimittäin Lami Cellin Elite Swarovskista! Tässä kypärässä kiteytyy kaikki toiveeni; kaunis ulkonäkö, keveys, ilmavuus ja ennen kaikkea turvallisuus! Kypärässä on vielä yksi minulle välttämättön ominausuus; nimittäin säätö mahdollisuus. Itselleni on jo lapsena diagnosoitu aurallinen migreeni ja päätäni alkaa särkemään erittäin helposti, jos siihen kohdistuu "puristavaa" painetta. Mikäli päätäni alkaa särkemään kesken ratsastuksen, voin vain säätää sen kokoa hieman suuremmaksi ja jatkaa menoa :)
