22.6.2012

Valmennuksia ja merihirviöitä.

Allun ja Viivin juhannus lähti käyntiin Mikko Mäentaustan valmennuksella PR-tallilla. Tunti oli haasteellinen, sillä Allu oli suorastaan häkeltyneen järkyttynyt maneesin seinille piirtyneistä auringon säteitä. Ne näyttivät suorastaan leesereilta, jotka osuessaan voisi polttaa pienen ponin kahtia. Ensimmäisissä hypyissä väistettiin sitten niin jyrkällä käännöksellä seiniä, että Viivi muksahti onneksi (tyylikkäästi ja) turvallisesti alas. Mikko ei tätä suoritusta viitsinyt edes kommentoida, vaan kiipesi itse selkään. Allu aluksi protestoi ammattilaisen kättä potkimalla, mutta kun Mikko ei antanut vaihtoehtoja, esteet ylitettiin. Tämän kevyen suunnan näyttämisen jälkeen Viivi kiipesi takas selkään ja loppu valmennus mentiin moitteitta ja seinistä välittämättä. ;)
Viivi & Allu
Kumpi se merihirviö nyt olikaan? Allu vai kilpavene?

PR-talleita lähdettyä pysähdyimme vielä sipooseen rannalle aikomuksena uittaa Allua. Aivan vieressä sijaitsee veneiden lasku paikka ja meidän tuurillamme juuri, joku oli tullut testailemaan kilpaveneen tehojaan. Päätimme pelastaa hevosemme ja ennen kaikkea itsemme tuolta vihreältä merihirviöltä ja lähdimme nopean pulikointi reissun jälkeen kohti kotitallia. :)

19.6.2012

Todellisesti hoitava hyttysöljy...

...tai sitten ei.

Ajattelimme torjua loimen alle pääsevät kesän pinimmät pistäjät "Hoitavalla Hyttysöljyllä", itikoita ei ollut vielä näkynyt, mutta parempi aloittaa torjunta aikaisin, kuin liian myöhään, eikö? Ainetta levitettiin säkään ja sen taakse, satulan sijan kohdalle liikutuksen, harjauksen ja muiden hoitotoimintojen jälkeen.
Seuraavana aamuna tulin katsomaan Alia, se ei antanut koskea säkään eikä muuhunkaan selkään mihin ainetta oltiin levitetty. Iho tuntui jotenkin oudolta, sitä ei oltu syöty eivä se ollut varsinaisesti turvonnutkaan, mutta karvatupet olivat selvästi ärsyyntyneet. Selkä pestiin ja hierottiin haalealla vedellä shampoon kera, jonka aikana hevonen suorastaan huokaisei helpotuksesta. Arkominen ja muu epätavallinen käyttäytyminen väheni silmissä. Iholle jätettiin yöksi Nylanderssin hevosvoide, joka auttaa mm kesäihottumaan, haavoihin ja itikanpuremiin.
Kolmentena päivänä arkuus oli vähentynyt ja iho oli lähtenyt palautumaan kipeiltä kohdilta. Näytti kuin Alin selkää olisi vedelty metallisella harjalla, kun hilse irtoili tästä hyttysöljyn "hoitamasta" kohdista. Pelottavaa, en suosittele tätä ainetta kenellekkään.
Sen sijaan Hööksistä ostettu Nylanders nopeutti paranemista ja on myös auttanut kutiaviin ja ötökänsyömiin paukamiin. Tätä tuotetta voin siisostaa ja käyttää huoletta.
Ehkä hyttysöljykin löytää pian uuden omistajan, karmeimman vihamihen kaapista.. ;)

15.6.2012

Harjoittelua, harjoittelun perään...

100cm
Kauransyöttö on nyt selvästi tehonnut, koska energiaa Allulla riitti vaikka muille jakaa. Pari kovempaa pidätettä piti tehdä suhteutetulla, kun ei meinannut laukka lyhentyä.
Omassa istunnassa on vielä kovasti töitä. Jään helposti kaulalle maleksimaan ja pidän ohjat liian pitkinä, niin että pidätteessä nyrkit löytyvät miltein kyljen vierestä ja ratsastus näyttää aivan kaamealta.. :)



Herra Unelias!


Voi Herra uneliasta!
Viivillä oli estevalmennukset paria päivää myöhemmin, kuin Ali oli päässyt laitumelle. Ruuna oli kuin laiskiainen konsanaan ja laukkaa joutui työstämään eteenpäin toden teolla. Hauskaa sinäänsä, kuin meillä on yleensä ollut vastakohtainen ongelma! :)

Ali saa nyt alkaa syömään taas kauraa kesähelteiden ansiosta, jotta energia saataisiin riittämään muuhunkin kuin tammojen kanssa seurusteluu. ;)

14.6.2012

Laidun pukarit

On se hassua, kun tilaa on hehtaari tolkulla, niin pitää kahden ruunan alkaa keskenään nahistelemaan. Ali on aina ollut rauhallinen ja varma johtaja laumassa, enkä ole koskaan sen kuullut ottaneen yhteen kenenkään kanssa. Nyt kuitenkin kesälaitumille menossa koitui ongelmia vanhemman 16 vuotiaan ruunan kanssa, joka on hyvin itsetietoinen reviiristään. Alia ei tappelut pahemmin kiinnosta, mutta selvästi pinnaa koetellaan, jos koko ajan yritetään haastaa. Kuovitaan, kakataan, kiljutaan ja öristään kuin nuoret oripojat konsanaan. Päätimme tänään siirtää hevosemme "turvaan", ennen kuin jotain pintanaarmuja pahempaa syntyy.
Onneksi tarha on kuitenkin ihan luxus, kun siinä on oma pieni laidun terassi mukana ;)
Hieman harmittaa kuitenkin pojan puolesta, kun se kaikkien muiden kanssa viihtyi niin ruunien kuin tammojenkin.
Kuva: Lee Canham