Oi kerro kerro kuvastin ken on maassa..

..taidottomin! Oli ihanaa kun sai pitkästä aikaa nähdä itsestään video pätkää ja voi sitä myötähäpeän määrää. En nyt itseäni suohon manaa, mutta oli hauskaa huomata missä teen pidätteen, käytän liikaa pohjetta, kaadun liikaa kaulalle ja kevennän kuin pikku orava konsanaan. Allu oli kyllä erittäin kärsivällinen, ehkä jopa vähän laiskahko, kun iltaheinien syönti jäi kesken. Menimme ympyrällä okseria, aluksi molempiin suuntiin ja lopuksi keskityin hiomaan vasenta kierrosta, joka on itselleni heikompi suunta. Laukka pyöri ihan nätisti, niin kuin myös minäkin, heh! ;)
Uuden karkeassa Donaussa oli myös mukava istua ja tuntui sopiva asento löytyvän Batesia paremmin. Vielä pitää etsiä uusi koulupenkki, ehkäpä Kiefferin Ulla Saltzegeber tai Lusitano?

Sunnuntain "pentu" päivä

Tässä hieman fiilistely kuvia  viime sunnuntain pentu tapaamisesta. Möykky pääsi reihumaan ja painimaan siskojen ja veljien kanssa, tässä jää usein muut pennut jalkoihin. Heh. :)

Painavia mietteitä

Tuli eilen Alin ylläpitäjän kanssa puheeksi hevosten painorajoitukset. Oli mukavaa huomata, kuinka oltiinkaan samaa mieltä siitä, ettei ratsastus ole laihduttajien laji.
Mielestäni hevoselle sopiva ratsastaja saisi jatkuvassa harjoittelussa painaa maksimissaan 15% hevosen painosta. Esimerkiksi oma hevoseni painaa noin 500kg, jolloin saisin itse painaa korkeintaan 75kg.
Ylipainon kasvaessa kehon hallinta heikkenee, aiheuttaa myös samalla turvallisuus riskejä.

Minusta on hienoa, että jotkut ratsastuskoulut ovat jo rohkeasti asettaneet rajoitukset omille hevosilleen. Näin tulen tekemään tulevaisuudessa omalla tallillani.

Hevonen on urheilija siinä missä ratsastajakin, sallikaamme niille tasapainoiset suoritukset oman kehomme kuntoa ylläpitäen.

Blogi, Blogi, Blogi, jokaisella on nykyisin oltava oma Blogi, niin myös minullakin. Päätin siirtää ajatukseni, tavoitteeni ja koulutus menetelmäni kaikkien luettavaksi. Hirvittää ja ahdistaa. Toivottavasti ajatukseni eivät katkeile väärässä kohtaa.