Ihanaa, että on pyhä, pääsiäinen! Sain viettää koko aamun tallilla, nauttien rauhasta, hevosesta ja tyhjästä maneesista. Menin poikkeuksellisen "aikaisin" ratsastamaan, koska maneesin olin varattuna klo 10-11 välille, sillä minulla oli tänään ansaittu vapaapäivä.
Mitään sen kummempia ajattelematta, pystytin mukavan alku verkan, joka koostui viidestä esteestä. Minulla oli neljä innaria 3m väleillä ja vielä yksi este 7,5m päässä. Ennen hyppäämistä tietenkin lämmittelin hevosen kumpaakin suuntaan pitkillä alkukäynneillä ja tein myös ravi siirtymisiä isoilla pääty ympyröillä. Laukassa tein askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä. Kaikki vaikutti todella lupaavalta ja fiilis oli muutenkin hyvä, kiinnitin kyllä huomiota välillä katolta kuuluvaan rapinaan, mutta en kuitenkaan noteerannut sitä sen enempää. Noh, siinä sitten aloitimme innari työskentelyn, välit olivat sopivat ja Ali oli oikein mukavan tuntuinen.
Kolmannella kerralla, kun olimme jo sarjassa sisällä ja ylittämässä toista keltaista estettä, kuului kamala rytinä. Lumet päättivät juuri sillä sekunnilla pudota katolta ja meiltä molemmilta pomppasi sydämet kurkkuun. Ali ei tiennyt mihin suuntaan sen olisi pitänyt sännätä ja niinpä se jäikin vain keulimaan paniikissa esteen sekaan. Itse sain napattua sitä harjasta kiinni ja yritin lähinnä koota itseäni. Mitään vakavaa ei onneksi käynyt, mutta sen verran paska maku jäi molemmille suuhun, että päätimme vaihtaa tehtävää.
Siirsinkin sitten ensimmäisen sinisen esteen syrjään ja tein punaisista esteistä okserin. Tehtävänä oli siis ainoastaan yksi inout ja 7,5m päässä oleva okseri. Tämä meni sitten jo taas paljon paremmin ja kummankin mieli kohosi. Lopuksi hyppäsin vielä okseria yksittäisenä ja hevonen oli jo unohtanut koko mekkalan. Palautumista kuitenkin varmaan edisti radio, jonka laitoin loppu ajaksi taustalle huutamaan.