Ensimmäinen viikko kului ihan tallitöihin opetellessa ja hevosen totutellessa uusiin tiluksiin. Ali saa viettää päivät Viivi ponin seurana ja aina illemmalla olen käynyt sen kanssa ilta kävelyllä. Hevosen luonnekin on muuttunut viikossa lähes täysin, sillä se ei enää irvistele tai ole muutenkaan mistään hermostunut. Siitä on tullut lähes halittava nallekarhu. Päivisin käymme jopa keskusteluita, kun putsailen bokseja tai lakaisen ramppeja Ali hörisee minulle laitumen reunalta ja vastailee kiperiin kysymyksiini:
 |
| Hevonen saa ulkoilla ötökki asuun puettuna. |
A: "Hööröröööhhh"
M: "Mitä hepat syö?"
A: "Ihahahahööörrr"
M: "Haluatko päivä heiniä?"
A: " Hörrrr"
M: "Vai pelkästään porkkanoita?"
A: "Hööörrhöörr"
Ja koko ajan Viivi tuijottaa meitä vaivaantuneen näköisesti.. :D
Noh, asiasta muuten taas kukkaruukkuun: sain vihdoin uuden satulankin ostettua. Koska tulevaisuus on vielä epävarmaa päädyin hommaamaan meille Kieffer Munchenin yleis satulan. Tämä penkki sopii nykyiseen menoon, koska siinä on tosi mukava istua ja satula myös sopi Alille hyvin. Tosin se pitäisi vielä lähettää kavennetuttavaksi, heti kun kerkiän.
Mikäli kuitenkin hevosen jalka alkaa kestämään normaalia käyttöä, taitaa olla koulusatulan hankinta taas edessä. Jos jumalat olisivat myöden, ehkä meidät nähtäisiin jo ensi kesänä kilpa kentillä? Tosin jotain helppoja luokkia menemässä, kun levon takia ollaan luonnollisesti taas nolla tasossa.
Vielä loppuun muutama kuva Alin parhaasta ystävästä nimittäin Viivi ponista:
 |
| Pikkusiskoni Marie rakastui siihen heti. :D |
eikö tuo ole viola eikä viivi o:
VastaaPoistaHänen oikea nimensä on La Viola, mutta kutsumme häntä Violan lisäksi Viiviksi, Vivecaksi yms rakkaalla lapsella on monta nimeä :-)
PoistaKiva postaus ja tuli mieleen tosta että minunkin ravuri lv ku muutti meidän omaan talliin niin siltä loppu irvistelyt ja potkimis yritykset ihan kokonaan :D Nytse jopa pitää korvia hörössä. Jännä juttu koska teimme hevosen kanssa töitä sen vanhassa kodissa ja siellä se oli täys kusipää välillä yritti näykkiä yms :D
VastaaPoistaMutsiis kiva postaus :)
Jep, sama meillä. Ali stressasi selvästi isossa tallissa. Mutta onneksi viettää nyt leppoista elämää. :-)
PoistaSama kokemus itselläkin. Vaikka omani on superkiltti ihan missä vaan, niin rauhallisessa pihattotallissa se muuttuu tyyneyden ja rauhallisuuden perikuvaksi, se on niin tyyni ja tasapainoinen että ei voi uskoa, ja ainoastaan ympäristön vaihdos aiheuttaa tuon. Ei mitään hirviö-ilmeitä ruokinta aikaan eikä pystyynhyppimisiä, odottaa tyynesti ruokaansakin.
VastaaPoistaHeh, meilläkin aika samanlainen kokemus niin kuin muillakin edellisillä :D Vaikka minunkin poni on kiltti missä vain, niin kuitenkin kun muutettiin pieneen kahden hevosen talliin, muuttui poni todella rauhalliseksi ja tasapainoiseksi.
VastaaPoista