Harjoittelua aluekilpailuihin..

Nyt on viimeiset este treenit takana ennen lauantain aluekilpailuja. Hieman on jo jännitystä ilmassa, mutta koitan välttää omat hyperventtiloinnit muistelemalla viime viikon onnistuneita seurakilpailuja. Eikä me nyt mitään voittoa lähdetä tavoittelemaan, vaan olen kyllä onnellinen jos päästään edes ratsastamaan koko rata loppuun.
Koti treenit menivät erittäin hyvin korkeasta lämpötilasta huolimatta. Ratsastin 7 esteen rataa, jonne olin sijoittanut vesimattoa, porttia ja lankkua. Harmikseni Allu ei kuitenkaan kytännyt, kuin kerran vesimattoa vasemmasta kierroksesta, kun se oli sarjan toisena esteenä. Noh toivottavasti hevonen yrittää olla yhtä rohkea taas vieraassa paikassa ja uusien esteiden seassa, toivotaan parasta mutta odotetaan pahinta. :)
Viimeisenä ratsastin vielä rataa joka oli 100-120cm korkea, tekniikassa on itselläni vielä paljon hiomista, koska päästän ohjat helposti liian pitkiksi. Korkeammat sarjat ovat Allulle vielä vähän hankalampia, mutta nitä pitääkin sitten treenata vähän enemmän. :)

100cm

120cm

Kuva päivitystä..

Oli mukavaa päästä itse välillä kuvailemaan ja katselemaan, kun joku muu ratsastaa Allulla meidän oman poppoon lisäksi. Selässä kävi siis Viivin valmentaja Kirsi, tässä kuvia ekasta kokeilu kerrasta:

Keskittyminen.. ;>

Vasen laukka.

Tuomarinkylän estekilpailut

Tassutusta.net

21.07.2012 Olivatkin sitten Tuomarinkylän esteratsastus kilpailut, Viivi hyppäsi Allulla 60cm luokan ja minä 80cm.
Allu meni tallilta taas tallilta koppiin hienosti ja matkakin taittui Stårgordista nopeasti mootareita ja kehää pitkin. Kisapaikalla oli rento tunnelma ja ratakin näytti kaikin puolin hyvältä. Huomasi, ettei hevonen ollut kerinnyt aamulla laitumelle, kun yritetti juosta jokaisen pientareella olevan heinän perään. ;)
Viivin 60cm luokka meni todella hyvin, perusradalla sattui vain yksi huolimattomuus virhe. Laukka ei lyhentynyt tarpeeksi, jolloin yksi puomi pääsi toisiksi viimeisestä esteestä tippumaan.

80cm verkassa Allu oli taas keränyt itsensä täyteen energiaa. Mietin itse pitkään, miten ratsastaisin radan, lyhyesti ja kootusti vai pitkästi ja rennosti? Jätin turhan stressin verkka alueelle ja päätin, että hevonen saa valita muodon ja minä tiet. Lupputulos oli varsin onnistunut, kun sijotuimme 2/20 :)

Tassutuste.net

Tassutusta.net

Tassutusta.net

Palkintojen jakoon ei Allu olisi enään jaksanut mennä, joten Viivi joutui taluttamaan sen kentän sisälle, onnistumisen ilo oli suunnaton, kun saatin ruusukkeiden lisäksi liput HIHS:n.

Nyt sitten alammekin valmistautumaan ensimmäisiin aluekilpailuihin, toivottavasti kirkiävät hevosen vuosi maksut perille ennen viimeistä ilm.päivää.

Kaikki kuvat ovat kuvanneet Aino Honkanen / Tassutusta.net

Tassutusta.net

Valmennuksia ja merihirviöitä.

Allun ja Viivin juhannus lähti käyntiin Mikko Mäentaustan valmennuksella PR-tallilla. Tunti oli haasteellinen, sillä Allu oli suorastaan häkeltyneen järkyttynyt maneesin seinille piirtyneistä auringon säteitä. Ne näyttivät suorastaan leesereilta, jotka osuessaan voisi polttaa pienen ponin kahtia. Ensimmäisissä hypyissä väistettiin sitten niin jyrkällä käännöksellä seiniä, että Viivi muksahti onneksi (tyylikkäästi ja) turvallisesti alas. Mikko ei tätä suoritusta viitsinyt edes kommentoida, vaan kiipesi itse selkään. Allu aluksi protestoi ammattilaisen kättä potkimalla, mutta kun Mikko ei antanut vaihtoehtoja, esteet ylitettiin. Tämän kevyen suunnan näyttämisen jälkeen Viivi kiipesi takas selkään ja loppu valmennus mentiin moitteitta ja seinistä välittämättä. ;)

Viivi & Allu

Kumpi se merihirviö nyt olikaan? Allu vai kilpavene?

PR-talleita lähdettyä pysähdyimme vielä sipooseen rannalle aikomuksena uittaa Allua. Aivan vieressä sijaitsee veneiden lasku paikka ja meidän tuurillamme juuri, joku oli tullut testailemaan kilpaveneen tehojaan. Päätimme pelastaa hevosemme ja ennen kaikkea itsemme tuolta vihreältä merihirviöltä ja lähdimme nopean pulikointi reissun jälkeen kohti kotitallia. :)

Todellisesti hoitava hyttysöljy...

...tai sitten ei.

Ajattelimme torjua loimen alle pääsevät kesän pinimmät pistäjät "Hoitavalla Hyttysöljyllä", itikoita ei ollut vielä näkynyt, mutta parempi aloittaa torjunta aikaisin, kuin liian myöhään, eikö? Ainetta levitettiin säkään ja sen taakse, satulan sijan kohdalle liikutuksen, harjauksen ja muiden hoitotoimintojen jälkeen.
Seuraavana aamuna tulin katsomaan Alia, se ei antanut koskea säkään eikä muuhunkaan selkään mihin ainetta oltiin levitetty. Iho tuntui jotenkin oudolta, sitä ei oltu syöty eivä se ollut varsinaisesti turvonnutkaan, mutta karvatupet olivat selvästi ärsyyntyneet. Selkä pestiin ja hierottiin haalealla vedellä shampoon kera, jonka aikana hevonen suorastaan huokaisei helpotuksesta. Arkominen ja muu epätavallinen käyttäytyminen väheni silmissä. Iholle jätettiin yöksi Nylanderssin hevosvoide, joka auttaa mm kesäihottumaan, haavoihin ja itikanpuremiin.
Kolmentena päivänä arkuus oli vähentynyt ja iho oli lähtenyt palautumaan kipeiltä kohdilta. Näytti kuin Alin selkää olisi vedelty metallisella harjalla, kun hilse irtoili tästä hyttysöljyn "hoitamasta" kohdista. Pelottavaa, en suosittele tätä ainetta kenellekkään.
Sen sijaan Hööksistä ostettu Nylanders nopeutti paranemista ja on myös auttanut kutiaviin ja ötökänsyömiin paukamiin. Tätä tuotetta voin siisostaa ja käyttää huoletta.
Ehkä hyttysöljykin löytää pian uuden omistajan, karmeimman vihamihen kaapista.. ;)